"Ilo. Aikamme kovin vastarinnan muoto."

Vaikka olen minimalisti aforistiikka on kirjallisuuden laji, joka harvoin avautuu palkitsevana ja oivaltavana elämyksenä. Aforismit tuntuvat usein pelkiltä latteuksilta tai väkinäiseltä viisastelulta, toki sekaan mahtuu myös helmiä. Helmenkalastelu teettää kuitenkin paljon työtä. Lajityyppi on ollut myös vahvasti mieskirjailijoiden hallitsema.

Siispä oli ilo löytää kirkas poikkeus! Virpi Alasen pieni teos Hiilellä piirretty hymy (Kulttuurivihkot 2020)  tuo aforistiikan paatokselliseen painolastiin iloa ja keveyttä. Syyttä ei Suomen aforismiyhdistys palkinnut sitä Vuoden aforismikirjana 2020. Valinnan teki FM kirjailija Maija-Liisa Nyman. Hän perustelee valintaa seuraavasti:

”Hyvätkin mietelauseet puuroutuvat helposti raskassoutuiseksi ajatusliejuksi, joten teoksen työstäminen vaatii sommitelman tajua ja malttia jättää sivuille tilaa. Virpi Alasen Hiilellä piirretty hymy on kenties palkinnon historian paras kotimainen aforismiteos.”

Alasen aforismeissa on lämpöä, iloa, toivoa ja värejä synkän maailman keskellä. Ne käsittelevät arkea ja raskaita kokemuksia, joihin ne tuovat toivon pilkahduksia luonnosta ja ihmisyydestä. Kuvasto on rikas ja tunnelma raikas.

Esimerkkejä:

”Lepo. Ihmisyyden uudelleen oppiminen.”

”Entä kun iloa ei ole, kysyt. Teet iloa edeltävää historiaa.”

”Se tie on kuljettava, jonka mutkissa on ylimääräistä iloa.”

”Koneistossakin on salaista hymyä irrallaan.”

”Mielikuvitus: kävelet kadulla ja olet lohikäärme.”

Aforismi määritellään tiiviissä muodossa ilmaistuksi ajatelmaksi. Sen niukka muoto on äärimmilleen tiivistettyä proosaa, tavallisesti vain yksi tai kaksi virkettä. Tämän ilmaisee myös sanan etymologia: kreikan sana aphorimós tarkoittaa määriteltyä ja rajattua. Sisällöltään aforismille on luonteenomaista valtavirrasta poikkeava näkökulma. Toisenlainen katse toimii avaimena moniulotteiseen tulkintaan ja ymmärrykseen.

‍