Katri Valan runo Itämaitten viisaat on yksi muutamasta minulle tärkeästä runosta, jotka luen joka joulu uudelleen.

Tätä runoa kirjoittaessaan Katri Vala oli 33-vuotias. Hän oli ehtinyt toimia kansakoulunopettajana seitsemän vuotta ja sairastaa useita vuosia tuberkuloosia eri parantoloissa. Toivuttuaan hän oli solminut avioliiton, tullut raskaaksi ja menettänyt esikoisensa 30-vuotiaana. Runon ilmestyessä vuonna 1934 hän synnytti toisen lapsensa.

Yhteiskunnallinen ilmapiiri oli painostava: kansallissosialismin nousun myötä eurooppalaisen suursodan uhka oli yhä todellisempi. Suomessa poliittinen väkivalta oli raaistunut Lapuan liikkeen myötä. Sisällissodan jälkeen eurooppalaisesta oikeistoradikalismista ammentava suuntaus nujersi  sananvapautta ja ihmisoikeuksia. Katri Vala aavisti jo varhain tulevan kärsimyksen kovuuden.

Paluu -kokoelmassa on kaksi juonnetta. Ensimmäisen sikermän runot läpäisee lasta odottavan äidin onni ja tuska lapsen menetyksestä. Kolmannessa sikermässä taustalla väijyy yhteiskunnallinen kehitys: ´"julma petojen maailma". Nämä teemat yhtyvät elämän kutsuun uuden lapsen myötä. Peloista syntyy velvoite taistella ei vain oman, vaan maailman kaikkien lasten puolesta.

Katri Valan viesti on selvä: jos juhlimme lapsen syntymää, sitoudumme samalla puolustamaan maailman kaikkien lasten ihmisoikeuksia!

‍