Viidestoista joulusatu, jossa kuullaan karhukaisen avaruuslennoista ja jääkausista, muovaillaan karhukaisia ja tonttu toivottaa tervetulleeksi.
Muistatko, miten eläimet etsivät eilen viisasta ja vanhaa eläintä ja löysivät pikkuisen karhukaisen, joka on niin pieni, ettei häntä edes näe ilman taikapalloa.
”Arvoisa karhukainen”, aloittaa jääkarhu, sillä karhukaisten suvun pitkä historia herättää kunnioitusta, ”jääkarhuystäväni lähettivät minut Huippuvuorilta ottamaan selvää siitä, miksi jää sulaa ja on niin lämmin. Tällaista ei ole kuultu ennen tapahtuneen. Onko teillä karhukaisilla vastausta tähän kysymykseen?”
”Maailmassa on ollut aikoja, jolloin kaikkea peitti isojen kerrostalojen korkuinen jää”, kertoo karhukainen. ”Muinaisten sukulaisteni kerrotaan eläneen silloin, kun Saharassa oli jäätä ja nyt siellä on vain hiekkaa ja polttavan kuumaa. Asiat muuttuvat koko ajan. Välillä on jäätä, se sulaa pois ja tulee lämmintä ja sadan miljoonan vuoden kuluttua taas uutta jäätä.”
”Mutta me jääkarhut emme voi selvitä ilman jäätä”, valittaa jääkarhu onnettomana. ”Kuinka kuumaa nyt on tulossa ja miksi niin tapahtuu?”
”Otetaanpa selvää nykytilanteesta”, sanoo ystävällinen karhukainen. Hän laittaa silmälasit kuonolleen ja alkaa reippaasti keriä tassuihinsa lankoja.
”Me täällä maan alla olemme hyvin selvillä koko maapallon tapahtumista”, kertoo karhukainen. ”Saamme tietoja sienirihmastojen kautta. Ne ovat vähän niin kuin teidän puhelinkaapelinne tai nettiyhteytenne, mutta paljon varmempia. Kaikilla sienillä on maan alla suuret rihmastot, joilla ne tekevät yhteistyötä kasvien kanssa. Sienirihmat kertovat kasveille, mitä tapahtuu ja kasvit kertovat muille kasveille rihmastojen kautta. Tieto leviää nopeasti kaikkialle.”
”Mitä siellä nyt kerrotaan tästä lämpenemisestä?” jääkarhu kysyy.
”Nyt maapallo on lämmennyt paljon ja nopeasti. Jos se jatkuu, se voi olla vaarallista monille eläimille. Mutta eri puolilta maailmaa kuuluu hyvin iloisia uutisia. Lapset ovat päättäneet auttaa kasveja ja eläimiä sekä maapalloa. He ovat pyytäneet aikuiset mukaan ja näyttää siltä, että tilanne voidaan pelastaa suojelemalla luontoa.”
”Sepä oli huojentava tieto”, huokaa jääkarhu Tiina Tonttutyttöselle helpottuneena. ”On paljon mukavampi mennä takaisin Huippuvuorille, kun voin kertoa iloisia uutisia. Miten viisaita eläimiä karhukaiset ovatkaan.”
”Miten sinun esi-isäsi selvisivät silloin, kun tuli kylmää jäätä ja sitten kuumaa aurinkoa?” hämmästelevät eläimet karhukaiselle.
”Me olemme oppineet kestämään kaikenlaista. Muuten emme voisikaan olla niin vanha eläinlaji. Me kestämme yli sata astetta kuumuutta ja yli kaksisataa astetta kylmyyttä ja vaikka mitä. Ihmiset ovat ottaneet meitä mukaan myös avaruusmatkoille ja hyvässä kunnossa sieltäkin on palattu.”
”Ooh, miten ihmeellisiä seikkailuja!” huokailevat kaikki.
”Minä annan teille vielä yhden tärkeän neuvon”, sanoo karhukainen: ”Kaikkein tärkeintä on pitää huolta ihan pienimmistä asioista, vaikka niitä ei silmillä näkisi. Maan alla, ilmassa ja vedessä on äärettömän paljon pikkuruisia otuksia, joiden elämä on koko maapallolle elintärkeää. Jos ne voivat hyvin, koko maailma voi hyvin. Pieni on tärkeää, ei suuri ja mahtava.”
”Se on hyvin viisas neuvo”, sanoo Fammu. ”Minä taidan mennä sisälle muovailemaan karhukaisen muovailuvahasta.”
Sipi Sinisiipi lentää muovaillun karhukaisen luo ja kysyy: ”Kun sinä olet niin viisas eläin, voitko kertoa minulle, tuleeko tästä versosta minulle jouluksi kukka?”
”Tuleepa hyvinkin”, vastaa karhukainen. ”Hyasintin sienirihmastot kertoivat juuri minulle, että kukkanuput kehittyvät jo verson suojissa hyvää vauhtia, vaikka ne eivät näy.”
Sinäkin voit tehdä omia karhukaisia muovailuvahasta, se on helppoa. Ja voit vaikka piirtää karhukaisen lentämässä avaruusraketilla kohti kuuta.
Pienen tonttuoven edessä on tapahtunut taas jotain. Kuusi on viety sisälle ja oven eteen on ilmestynyt kivirappu. Rapulla on punainen kynnysmatto.
”Matossa lukee TERVETULOA”, sanoo Fammu. Kutsuukohan tonttu meidät kaikki sisään?
”Kirjoitus on myös eläinten yhteiskielellä”, huomaa MauriMustarastas.
Kiitos ystävällisestä kutsusta, tonttu hyvä, mutta emmehän me mahdu tuosta pienestä ovesta sisälle.
Mitä arvelet, mahtuvatko eläimet ja Fammu ovesta? Selviääköhän se seuraavassa joulusadussa?
