Kuudestoista joulusatu, jossa tonttuovi aukeaa, löydämme tonttukylän ja jälkiä lumessa.

‍

Eilen koko kaveriporukka jäi pohtimaan, miten ihmeessä tonttuovesta mahtuisi sisään.

”Mitä ihmettä me keksisimme?”, kysyy Tiina Tonttutyttönen. Kukaan ei osaa neuvoa.

”Joissakin saduissa käytettään taikasanoja”, kertoo Fammu. ”Ihan tavallisia taikasanoja ovat sesam aukene, simsalabim ja abrakadabra, mutta ehkä tämä ovi haikailee jotain innovatiivisempaa.”

Melkein voi kuulla, miten kaikkien ajatukset raksuttavat ja naksuttavat kaikenlaisia sanoja.

”Hei, onko kukaan kokeillut, ovihan voi olla auki! Voimme ainakin kurkistaa sisään, vaikkemme sinne kokonaan mahtuisikaan”, keksii Tiinan tonttukaveri Pekka ja hypähtää matolle. Uskomatonta, Pekka kutistuu salamannopeasti juuri sopivan kokoiseksi avaamaan oven.

”Mitä siellä näkyy?” kyselevät toiset jännittyneinä.

”Täällä näkyy metsä ja sinne menee polku. Tuolla kauempana vilkkuu jotain punaista, se taitaa olla tonttulakin tupsu. Tonttu viittoo meitä tulemaan mukaan.”

Ja niin koko porukka hyppää yksi kerrallaan kynnysmatolle ja kutistuu samalla sopivan pieneksi.

Tonttujen metsä on kaunis. Puissa ja maassa on ohut lumikerros. Puro ei ole vielä jäässä, sen yli päästään kapeaa siltaa pitkin.Tuolla pilkottaakin jo pari kattoa puiden lomassa.

”Lämpimästi tervetuloa”, toivottaa Tonttuvaari. ”Ja oikein hyvää ja iloista joulua!” lisää Tonttumuori. Tonttuperhe asuu kahdessa piparkakkutalossa metsän keskellä.

”Me halusimme kutsua teidät kaikki tänne viettämään kanssamme pikkujoulua”, myhäilee Tonttuvaari.

”Kiitos kutsusta”, Tiina Tonttutyttönen vastaa kaikkien puolesta. ”Me olemme tuolla ulkona tonttuovella jännittäneet kovasti, mitä täällä oikein tapahtuu ja on mukavaa päästä tutustumaan teihin.”

"Te olette koristelleet kuuset upeasti puolukoilla", ihailee Fammu.

”Me vähän ihmettelimme, miten oikein mahtuisimme kaikki siitä pienestä ovesta”, sanoo jääkarhu.

”Usein ratkaisut ovat yksinkertaisia”, toteaa Pekka-tonttu. ”Me luulemme, että asiat ovat vaikeita. Jos edessä on ovi, se kannattaa avata”, hän jatkaa filosofisesti.

”Tulkaapa tänne pöytään”, kutsuu Tonttumuori, joka on kantanut esiin tarjoiluja: pöytä on täynnä sahramipullia, piparkakkuja ja joulutorttuja.

”Hyvää pikkujoulua ja joulun odotusta kaikille ystäville!” toivottaa Tonttuvaari ja kaikki kohottavat mukejaan, joissa on kuumaa, herkullista karpalomehua.

Ystävät viihtyvät tonttujen luona koko iltapäivän laulaen ja leikkien. Kun ilta alkaa hämärtää ja tonttutaloissa syttyvät valot lähdetään kotia kohti ja vilkutetaan uusille ystäville.

”Näkemiin, nähdään jouluna!” Possu on kiivennyt kivenjärkäleelle popsimaan kuusesta pudonnutta puolukkaa.

Kotimatkalla seurataan lumikerroksessa näkyviä harakan jälkiä, jotka kulkevat kotipihaa kohti.

”Hei”, hihkaisee Mauri Mustarastas, ”harakan seuraan on liittynyt joku muukin eläin”.

”Ne taitavat olla oravan jäljet”, nuuskii Muhku. Jäljissä näkyvät selvästi oravan kynsien pienet painaumat.

”Tässä on mennyt joku toinen kissakin”, näyttää Misse.

”Mitkä ihmeen jäljet nämä ovat?” Mauri ihmettelee harakan jälkien vieressä olevia viivoja.

”Seurataan niitä, ehkä se selviää”, valpastuu Muhku.

”Sehän onkin pienen tonttutytön latu. Hei, me seurasimme sinun jälkiäsi.”

”Arvatkaapa sitten, kenen jäljet nuo  sitten ovat?” hymyilee hiihtäjätonttu ja osoittaa kahta viivaa”.

Viivat kulkevat harakan jälkien vieressä ja hetken päästä saavutamme tonttutytön, jonka kelkkaa lumiukko vetää.

Mutta tuolla on vielä outoja jälkiä. Ne on jättänyt joku suuri eläin. Jäljet johtavat Fammun tuulikaappiin.

"Hei, me olemme muuttuneet taas tavallisen kokoisiksi", huomaa Misse.

”Kuulkaapas”, sanoo Fammu riisuessaan eteisessä punaisia huopatossujaan, ”Tonttumuorilla oli jo valmiina paljon ihania joululeivonnaisia. Meidänkin on aika leipoa huomenna jouluisia juttuja.” 

Ja niistä kerrotaan huomisessa joulusadussa.