Kahdeskymmeneskolmas joulusatu, jossa Fammu erehtyy ruokalistan suhteen ja terassilla tarjoillaan herkkuja.

”Nyt on jouluaaton aatto”, sanoo Fammu. ”Se tarkoittaa sitä, että ennen jouluaattoa nukutaan enää vain yksi yö. Sitten tulee joulu. Tänään me voisimme järjestää yhdessä kaikille eläimille jouluaterian”.

”Ihanaa, onkin jo kauhea nälkä!” huudahtavat karhut. Eikä aikaakaan, kun Fammu kutsuu kaikki valmiiksi katetun pöydän ääreen. Siellä istuvat jo Jääkarhu, susi, ilves, ruskeakarhu, kaislapukki, pikku kettu, pikku karhu ja pikku hiirulainen. Muute eläimet juoksevat lattian poikki mukaan.

”Tässä on höyryävää ja maukasta joulupuuroa, siellä on mantelikin tuomassa saajalleen onnea”, kertoo Fammu.

”Mutta”, murahtaa jääkarhu.

”Mutta”, kiljaisee susi.

”Mutta minä en ylety syömään tästä isosta kulhosta”, vinkaisee pikku kettu.

”Minä en syö maitoa ja riisiä”, sanoo susi. ”Eivätkä ihmisten tuolit ja ruokapöytä tunnu kovin mukavilta. On hankala asento.”

”Enkä minä syö riisipuuroa”, lisää jääkarhu.

”Voi että, olinpas minä taas höpsy, kun en ollenkaan ajatellut asiaa eläinten kannalta. Me ihmiset olemme välillä aika hölmöjä, kun luulemme, että kaikki tekevät asioita ihmisten lailla. Mitä ihmettä me nyt keksisimme?”

”Minä tiedän”, huudahtaa viisas Mauri Mustarastas. ”Me voisimme syödä ulkona niin kaikilla on mukavampaa ja kaikki ulottuvat hyvin ruokiin.”

”Se on loistava ehdotus”, sanoo Fammu. ”Ja me tuomme sinne erilaisia ruokia, niin jokainen löytää itselleen sopivaa ja mieluista syötävää.”

Tuumasta toimeen. Ulos terassille joulukuusen viereen katetaan uudestaan joulupöytä. On aika märkä ilma, mutta eihän se haittaa joulutunnelmaa. Liinan keskelle laitetaan Ystävyyden piiri -kynttilänjalka. Kaikki tulevat mukaan ja on tosi rattoisaa syödä yhdessä. Mitä ruokia sinä löydät kuvasta?

Tarjolla on silakoita, joista varsinkin kissat näyttävät pitävän. Sudet nauttivat poropaistista. Karhuja kerääntyy lohen ympärille ja tietysti kurkkimaan hunajapurkkiin.Hiiret jyrsivät yhdessä juustoa. Hevoset ja pukit saavat kauraa ja linnut auringonkukansiemeniä.

Tässä kuvassa on sinulle eläinten ruoka-arvoitus. Mikä ruoka kuuluu millekin eläimelle? Osaatko yhdistää eläimen ja ruuan?

”Mutta”, sanoo Sipi Sinisiipi. ”Kaikki muut saivat ruokaa, mutta minä en vieläkään löytänyt kukkaa enkä voinut juoda mettä.”

”Älä ole suruissasi, Sipi”, lohduttaa Fammu. ”Huomenna on joulu ja jouluna tapahtuu joulun ihmeitä. Ja sinulla on sisällä kuitenkin lämmintä etkä palellu kuoliaaksi.”

"Mutta", huokaa Sipi: "Siinä Hans Christian Andersenin sadussa, josta isotätini kertoi, sanotaan että ´´ Pelkkä eläminen ei riitä, pitää olla myös päivänpaistetta, vapautta ja pieni kukka.´

Lopulta kaikki ovat kylläisiä ja iloisia. Sitten lauletaan yhdessä eläinten omia joululauluja eläinten yhteiskielellä ja kerrotaan tarinoita menneistä ajoista.

 Fammun himmelikin on nyt kasvanut valmiiksi, joulu on ihan lähellä.

Tämä alkaa olla kihelmöivän jännittävää. Joulu on vain yhden yön päässä. Miten voi nukkua, kun pää on niin täynnä ajatuksia? Mitähän huomenna tapahtuu?

‍