Kahdeskymmenesneljäs joulusatu, jossa maailma on täynnä taikaa, kimallusta, toivoa, rauhaa ja iloa.

”Tänään on jouluaatto”, sanoo Fammu heti aamulla. ”Se on joulun tärkein päivä. Tänään kuunnellaan ihanaa joulumusiikkia, syödään herkkuja, lauletaan ja leikitäään. Yöllä on satanut lunta ja maa on valkea. Lähdetään aamiaisen jälkeen yhdessä joulukävelylle katselemaan lumisia maisemia.”

”Me olimme jo ulkona puutarhassa Pikkuisen kanssa. Siellä on kimallusta!” huutaa Tiina Tonttutyttönen.

”Minä löysin ulkoa Fammun punaiset huopatöppöset”, kertoo Kaislapukki.

”Sinnekö ne unohtuivat, minä juuri etsiskelin niitä? Kiitos”, sanoo Fammu. ”Vedän ne vain jalkaani. Mennäänkö metsään?” 

Metsässä on kaikenlaista. Joku eläin on vipeltänyt tässä.

”Täällä on linnunpöntto. Kun kevät koittaa, sinne muuttaa kirjosieppo tai talitiainen”, sanoo Mauri Mustarastas.

”Täällä on metsän oma joulukuusi” Sebastian Karhu juoksee kertomaan. ”Siinä on iso hieno tähti.”

”Onpa se kaunis”, ihastelee Fammu. ”Ei sisällä voikaan koskaan olla yhtä hienoa ja lumista kuusta, se sulaisi. Parhaat joulukuuset löydät metsästä. Tiedättekö, että meidän aurinkomme on oikea tähti. Tähdet, joita näemme taivaalla, ovat aurinkoja. Ne ovat vain niin kaukana, että ne näyttävät ihan pieniltä.”

Kun palataan kotiin, kaikki saavat joululahjoja. Muhku saa luun, Misse silakoita ja Tiina lankaa ja puikot.  

”Ja minä sain aivan oikean kukan”, huokaisee hyvin onnellinen Sipi Sinisiipi.

”Sen nimi on jouluruusu”, Fammu kertoo. ”Se on hyvin kaunis ja vanha joulun kukka, koska se kukkii lumenkin keskellä.”

”Mennäänpä vielä pihalle”, sanoo Fammu salaperäisesti. ”Siellä odottaa yllätys.”

”Kas tässä on lahja Jääkarhulle.” Lumen keskellä on oikeaa jäätä. Jääkarhu työntää iloisena kuononsa siihen.

”Minulla on vielä yksi lahja!” Mistä tuo ääni kuului? Ilmastako? Oi, kaikki hengähtävät. Lumikinokselle laskeutuu ihana jääkarhuenkeli.

”Tämä on suuri ilo jääkarhulle ja teille kaikille muillekin. Se on viesti maailman lapsilta. He ovat yhdessä päättäneet toimia niin, että, ilmasto säilyy hyvänä. He haluavat auttaa luontoa ja pitää huolta eläimistä ja kasveista.

”Kiitos, se on ihan paras joululahja koko maailmalle!” sanoo Fammu kaikkien puolesta.

Joulukuusen kynttilät valaisevat illan hämärtyessä yöksi. Eläimet ovat vetäytyneet omiin puuhiinsa.

Sametinmustalle taivaalle syttyvät tähdet. On jouluyö. Fammu seisoo yksin puutarhassa ja katselee tähtiä.

”Kunpa ensi vuonna maailmaan laskeutuisi rauha. Kunpa kodittomat löytäisivät kodin ja turvattomat turvapaikan. Kunpa kaikki maailman lapset ja aikuiset saisivat leikkiä terveinä ja iloisina.”

Ja Fammu etsii taivaalta yhden tuikkivan tähden kerrallaan ja pyytää sitä viemään rakkaita, lämpimiä ajatuksia kullekin lapselle ja lapsenlapselle. Jokainen saa oman tähden.

”Kyllä me viemme”, helisevät tähdet. ”Viemme heille kaikille: Kamillalle, Ollille, Leolle, Matildalle, Fridalle, Auralle, Brunolle ja Helkalle.”